Ohjelma

1800-luvun jälkipuolella ranskalainen taidemusiikki alkoi hakea inspiraatiota eksoottisista seuduista, kuten Itä-Aasiasta ja Lähi-idästä. Myös Maurice Ravel (1875–1937) sävelsi vieraista kulttuureista ja maisemista inspiroituneita teoksia. Tarinakokoelma Tuhat ja yksi yötä innoitti häntä kirjoittamaan ensimmäisen orkesteriteoksensa, alkusoiton Shéhérazade (1898). Kantaesityksessä Pariisissa keväällä 1899 se sai surkean vastaanoton. Kriitikoiden mukaan Ravel oli vain imitoinut muita. Borodinin ja Rimsky-Korsakovin vaikutus on kyllä kuultavissa, mutta teknisesti partituuri on huipputasoa ja musiikin sadunomainen tunnelma on vangitseva. Ravel veti silti alkusoiton pois julkisuudesta. Partituuri julkaistiin vasta vuonna 1975.

Ahmed Adnan Saygun (1907–1991) opiskeli Pariisissa Vincent d’Indyn johdolla. Palattuaan Turkkiin vuonna 1931 hän työskenteli kotimaansa kulttuurin puolesta opettajana, musiikintutkijana ja kapellimestarina. Hän kannatti Turkin länsimaalaistumista ja oli presidentti Kemal Atatürkin reformien puolella. Yhdessä neljän muun säveltäjän kanssa Saygun perusti säveltäjäryhmän jota kutsutaan Turkin viisikoksi. 

Saygunin sävelkieli yhdistelee länsimaista ja neuvostoliittolaista uusklassismia turkkilaisen kansanmusiikin sävelmiin ja moodeihin. Tyylillisiksi esikuviksi hahmottuvat esim. Martinů, Šostakovitš ja Honegger sekä Bartók, jonka assistenttina Saygun työskenteli tämän kerätessä kansansävelmiä Turkissa vuonna 1936. 

Tuotantoon kuuluu oratorio Yunus Emre, oopperoita, soolokonserttoja, neljä jousikvartettoa ja kuoroteoksia. Saygunin musiikki oli aikoinaan kansainvälisesti melko tunnettua, hänen teoksiaan johti konserteissa mm. Leopold Stokowski. 

Sinfonioita Saygun sävelsi viisi. Niistä ensimmäinen valmistui vuonna 1953 ja se on omistettu itävaltalaiselle kapellimestari Franz Litschauerille. Teos sisältää teemoja ensimmäisestä jousikvartetosta (1947), mutta tässä niitä käsitellään leveämmällä ja miksei ”sinfonisemmalla” otteella. Osia on neljä: Allegro, Adagio, Allegretto ja Allegro assai. 

Maurice Ravelin (1875–1937) kuuluisin sävellys Boléro syntyi, kun tanssijatar Ida Rubinstein pyysi Ravelia orkestroimaan pari Isaac Albénizin pianokappaletta balettiesitystä varten. Ravel ryhtyi tuumasta toimeen. Sitten selvisi, että kappaleista olikin jo olemassa orkesteriversiot, eikä Ravelin apua tarvittu. Säveltäjä ei tästä pahastunut, sillä hän oli jo alkanut miettiä oman espanjalaisaiheisen teoksen kirjoittamista.

Boléro sai ensi-iltansa Pariisin oopperassa 22.11.1928. Koreografian oli laatinut Bronislava Nižinska ja näyttämökuvasta vastasi Aleksandr Benois. Oopperan orkesteria johti Walther Straram. Esitys oli sensaatio. Sittemmin Boléro on tullut kuuluisaksi etenkin konserttimusiikkina. Ravel oli yllättynyt teoksen valtavasta suosiosta, sillä hän oli kirjoittanut sen silkkana kokeiluna.

Boléro on äärimmilleen venytetty crescendo: musiikki alkaa hyvin hiljaa ja voimistuu asteittain samalla kun yhä useampi soitin orkesterissa alkaa soittaa. Pikkurummun itsepintainen rytmi pitää yllä liikettä.

Teoksen voima on sen toisteisuudessa: musiikin etenemistä alkaa jossakin vaiheessa pakostakin seurata samalla intensiteetillä kuin katsoisi trilleriä. Boléron huikein hetki koetaan aivan lopussa kun koko ajan pääsävellajina ollut C-duuri vailla mitään varoitusta korvataan E-duurilla.

Viulisti ja kapellimestari Jan Söderblom (s. 1970) soitti jo uransa alkuvaiheilla useiden maailman huippuorkesterien solistina ja niitti mainetta perustamansa Uusi Helsinki -kvartetin kanssa. Orkesterinjohtoa Söderblom opiskeli Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla 1997–2001 Leif Segerstamin ja Jorma Panulan oppilaana. Helsingin kaupunginorkesterin yleisölle Jan Söderblom on tuttu paitsi orkesterin 1. konserttimestarina (v. 2014–2025), myös kapellimestarina; edellisen kerran Söderblom johti kollegoitaan kapellimestarin korokkeelta tammikuussa 2025.

Kotimaisten orkestereiden lisäksi Söderblom on johtanut mm. Skottilaista kamariorkesteria, Lepzigin radion sinfoniaorkesteria, Tanskan radion kamariorkesteria sekä Norrköpingin ja Helsingborgin sinfoniaorkestereja. Söderblom on kunnostautunut urallaan myös oopperakapellimestarina ja johtanut mm. Thomas Jennefeltin Sport & fritidin kantaesityksen Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa (2004) sekä Veli-Matti Puumalan Anna-Liisan kantaesityksen (2008) ja sen tunnustusta saaneen levytyksen.

Alkuvuodesta 2026 Söderblom johti Islannin sinfoniaorkesterin vieraana Kaija Saariahon trumpettikonserton Hush. Söderblomin muihin viimeaikaisiin kapellimestarivierailuihin lukeutuvat konsertit Tapiola Sinfoniettan ja Sinfonia Lahden kanssa sekä Prokofjevin Tuhkimo Suomen Kansallisoopperassa. Söderblom toimii Suomalaisen kamariorkesterin ja Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellisena johtajana.

Sopraano Emma Kajander (s. 1997) teki debyyttinsä Suomen Kansallisoopperassa syksyllä 2024 Andrew Lloyd Webberin Oopperan kummitus -suurmusikaalin pääroolissa. Hänen kuluvan kauden kiinnityksiinsä kuuluu Mozartin Taikahuilu Tukholman kuninkaallisessa oopperassa, jossa Kajander laulaa Paminan roolin. Hän laulaa keväällä myös Jyväskylä Sinfonian solistina Händelin Messias-oratoriossa. Ensi kesänä Kajanderia kuullaan Vorarlbergin sinfoniaorkesterin solistina Bregenzin musiikkijuhlilla, jossa hän laulaa Daníel Bjarnasonin Passion of the Common Man -oratorion kantaesityksessä ja Benjamin Brittenin Les Illuminations -laulusarjan.

Vuonna 2025 Kajander voitti Lappeenrannan laulukilpailun. Sitä edellisenä vuonna hän sijoittui toiseksi Kangasniemen laulukilpailussa ja Helsinki Lied -kilpailussa. Kajander voitti myös pohjoismaisen Havets Röst -kilpailun ensimmäisen palkinnon vuonna 2023. Hänelle on myönnetty Martti Talvela -säätiön palkinto.

Kajander aloitti lauluopintonsa vuonna 2019 Helsingin konservatoriossa Hanna-Leena Haapamäen johdolla. Tällä hetkellä Kajander opiskelee Sibelius-Akatemiassa Outi Kähkösen opetuksessa. Sibelius-Akatemiassa häntä on opettanut myös pianisti Tuula Hällström. Kajander on saanut lauluopetusta lisäksi mm. Irina Gavrilovicinilta, Karita Mattilalta ja Camilla Nylundilta.

Kun Robert Kajanus perusti orkesterin Helsinkiin kesällä vuonna 1882, hänen kunnianhimoinen suunnitelmansa oli kerätä kaupungin parhaat muusikot ja ulkomailta palkatut soittajat yhteen ja tarjota helsinkiläisille elämyksiä suurten säveltäjien mestariteoksista viikoittaisilla konserteilla 36 soittajan voimin.  

Periaate huippumuusikoiden säännöllisestä orkesteritoiminnasta on pysynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Yli 140 toimintavuotensa aikana Helsingin kaupunginorkesteri on kantaesittänyt valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla ja jatkaa oman aikansa musiikin esittämistä tilaamalla teoksia sekä kansainvälisiltä että kotimaisilta säveltäjiltä. 

Vuosittain yli 110 000 kuulijaa tavoittava, nykyisellään 102 muusikon vahvuinen Helsingin kaupunginorkesteri on kasvanut tärkeäksi osaksi helsinkiläisten kulttuurillista pääomaa. Kaupunginorkesterin työ koskettaa niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät pääse konsertteihin Musiikkitaloon. Kansainvälisten kiertueiden lisäksi orkesteri esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa eri puolilla Helsinkiä sekä tarjoaa lapsille ja nuorille esiintymismahdollisuuksia ja tavoittaa erityisryhmiä monipuolisen yleisötyön kautta. Orkesteri on kutsunut nyt jo kolmatta kertaa kokonaisen ikäluokan – tällä kertaa kaikki vuonna 2020 syntyneet helsinkiläislapset – nauttimaan musiikista perheineen seitsemän vuoden ajan orkesterin kummilapsina.   

Verkossa sekä suorina että jälkilähetyksinä nähtävät HKO Screen -konsertit sekä taustoittavat haastattelut tuovat katsojan entistäkin lähemmäksi soivan taideteoksen syntyprosessia. 

Orkesterin ohjelmiston taiteellisesta suunnittelusta vastaa syksystä 2023 alkaen kolmihenkinen taiteellinen johtotiimi, jonka muodostavat ylikapellimestari, taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste, päävierailija ja toinen taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto ja vuosittain vaihtuva residenssisäveltäjä, joka kaudella 25/26 on säveltäjä Anna Thorvaldsdottir.