Ohjelma

Ooppera Tituksen lempeys syntyi vauhdilla juhlistamaan Böömin uuden kuninkaan, keisari Leopold II:n kruunajaisia Prahassa syksyllä 1791. Ooppera oli alunperin tilattu Antonio Salierilta, mutta hänellä ei ollut aikaa sen säveltämiseen. Tilaus siirtyi Mozartille (1756–1791), joka otti tilauksen vastaan siitä huolimatta, että hänellä oli työpöydällä Taikahuilu. Mutta Mozartin perheellä oli taloudellisia ongelmia ja tilaussopimukseen kuuluneet 250 dukaattia olivat tervetulleet. 

Legendan mukaan Mozart sävelsi Tituksen lempeyden kahdeksassatoista päivässä. Tämä ei välttämättä pidä paikkansa. On kuitenkin totta, että Mozart sävelsi jaksoja oopperasta istuessaan postivaunussa joka veisi hänet Prahaan, ja että hän aikaa säästääkseen delegoi resitatiivien kirjoittamisen oppilaalleen Franz Xaver Süssmayerille. 

Titus sai ensi-iltansa Prahassa 6.9.1791. Leopold II ja hänen puolisonsa Maria Luisa eivät pitäneet siitä ja se melkein vaiettiin kuoliaaksi. Oopperasta tuli kuitenkin menestys, kun tavallinen yleisö pääsi katsomaan esityksiä hoviväen sijaan. Tituksen nykyinen maine vaihtelee. Joidenkin mielestä musiikissa on rutiinin makua, toisten mielestä teos on aliarvostettu. Konsensus vallitsee ainoastaan sen suhteen, että tarinaa kahlitsee Pietro Metastasion tylsä libretto. Alkusoitto ei kuitenkaan puolustuspuheita tarvitse, se on upeasti soivaa orkesterimusiikkia. 

Säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Camille Saint-Saëns (1835–1921) oli monen vuosikymmenen ajan ranskalaisen musiikin jättiläinen. Maultaan hän oli konservatiivi, joka puolusti klassisia arvoja. Mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä käsittämättömämmältä musiikin kehitys hänelle näyttäytyi. Hän vihasi lopulta Debussytä ja Stravinskya sellaisella kiihkolla, että se vahingoitti hänen mainettaan. 

Nykyään Saint-Saënsin laajasta tuotannosta esitetään vain joitakin teoksia. Yksi niistä on keväällä 1880 valmistunut kolmas viulukonsertto (h-molli, op. 61). Se on omistettu legendaariselle espanjalaiselle viulisti Pablo de Sarasatelle, joka myös oli solisti teoksen kantaesityksessä Hampurissa syksyllä 1880. 

Siinä missä Saint-Saënsin kaksi ensimmäistä viulukonserttoa ovat räiskyvän virtuoosisia, kolmas konsertto on luonteeltaan lyyris-dramaattinen. Siinä on toki myös solistisia haasteita, mutta ne eivät koskaan ole itseisarvoja. Konsertossa on perinteiset kolme osaa. Ensimmäinen (Allegro non troppo) avaa, Mendelssohnin viulukonserton tapaan, soolon kiihkeällä teemalla. Osan jatko on rakenteeltaan klassisen kirkas. Hidas osa (Andantino quasi allegretto) on kaunis barcarole. 

Finaali on uusi versio Saint-Saënsin Sarasatelle jo vuonna 1859 säveltämästä kappaleesta Caprice Brillant viululle ja pianolle. Finaalin avaa lyhyt johdanto (Molto moderato e maestoso) jota seuraa Allegro non troppo, jossa on espanjalaisia sävyjä. 

Tšekkiläinen säveltäjä ja pianisti Erwin Schulhoff (1894–1942) oli juutalainen kommunisti, joka oli kiinnostunut niin Schönbergistä ja Debussystä kuin tangoista ja barokkimusiikista. Toisen maailmansodan aikana hän anoi Neuvostoliiton kansalaisuutta. Kansalaisuus myönnettiin, mutta natsit vangitsivat Schulhoffin ennen kuin hän ehti poistua Prahasta. Vuonna 1941 hänet vietiin Wülzburgin vankilaan Baijeriin, missä hän yli vuoden kuluttua kuoli tuberkuloosiin. 

Schulhoffin varhaiset teokset ovat myöhäisromanttisia. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina hän innostui dadaismista ja sävelsi kokeellisia teoksia. Jazzin vaikutus on kuultavissa mm. hillittömässä Sarjassa kamariorkesterille (1921) ja ”jazz-oratoriossa” H.M.S. Royal Oak (1930). 1930-luvun aikana Schulhoff kirjotti poliittista käyttömusiikkia, muun muassa oratorion Kommunistinen manifesti (1932). 

Viisi kappaletta (1924) on alun perin jousikvartetolle kirjoitettu teos. Se sai kantaesityksensä ISCM-festivaalilla Salzburgissa saman vuoden syksyllä ja herätti melkoista huomiota. Teos sisältää hilpeitä viittauksia ajan populaarimusiikkiin ja heijastaa säveltäjän kiinnostusta tanssiin. ”Olen intohimoisen kiinnostunut muotitansseista”, Schulhoff tunnusti Alban Bergille, ”ja on aikoja jolloin menen tanssimaan joka yö – se antaa luovuudelleni mahtavia virikkeitä”. Sovituksen orkesterille ovat tehneet Manfred Honeck ja Tomáš Ille.

Itävaltalaisella Manfred Honeckilla on pitkä ja menestyksekäs historia Pittsburghin sinfoniaorkesterin kanssa. Honeck on toiminut Pittsburghissa musiikillisena johtajana vuodesta 2007 lähtien, ja hänen sopimuksensa jatkuu kauteen 2027–28 saakka. Honeck on esiintynyt yhdysvaltalaisorkesterin kanssa myös Euroopassa, esimerkiksi BBC:n Promsilla ja Luzernin festivaalilla. 

Honeck on työskennellyt myös Leipzigin MDR-sinfoniaorkesterin pääkapellimestarina, Norjan kansallisoopperan musiikillisena johtajana ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina. Oslon ja Tšekin filharmonisissa orkestereissa hän on ollut päävierailijana.

Koulutuksensa Honeck sai Wienin musiikkiyliopistossa. Hänellä on monien vuosien kokemus alttoviulistina Wienin filharmonikoiden ja Wienin valtionoopperan orkesterin riveissä. Honeck aloitti kapellimestarin uransa Claudio Abbadon assistenttina ja Wienin nuoriso-orkesterin johtajana.

Honeck on johtanut mm. Baijerin radion sinfoniaorkesteria, Berliinin filharmonista orkesteria, Amsterdamin Kuninkaallista Concertgebouw-orkesteria, Lontoon filharmonista orkesteria ja Orchestre de Paris’ta. Hän on kokenut oopperakapellimestari, joka on johtanut niin New Yorkin Metropolitanissa kuin Salzburgin musiikkijuhlillakin. Honeck on myös sovittanut orkesterisarjoja useista oopperoista, ja johtaa sovituksiaan säännöllisesti.

Viulisti Lilja Haatainen (s. 2011) aloitti viulunsoiton kolmen ja puolen vuoden ikäisenä Suzuki-menetelmällä. Kuusivuotiaana hän siirtyi Oulun konservatorioon Mervi Kyrkin opilaaksi. Tätä nykyä hän soittaa Porvoonseudun musiikkiopistossa Janne Malmivaaran opetuksessa sekä Soitinakatemioiden Jousiakatemiassa mm. Elina Vähälän opetuksessa.

Haatainen debytoi orkesterin edessä kahdeksanvuotiaana, kun hänet valittiin Oulun kaupunginorkesterin Nuorten solistien konsertin solistiksi. Vuonna 2022 Haatainen voitti 10–12-vuotiaiden sarjan Jyväskylän kansallisessa viulukilpailussa ja saavutti samana vuonna ensimmäisen palkinnon 9–13-vuotiaiden sarjassa kansainvälisessä nuorten viulistien Spohr Competition -kilpailussa Weimarissa.

Haatainen on soittanut suomalaisorkestereista mm. Radion sinfoniaorkesterin, Sinfonia Lahden, Tapiola Sinfoniettan, Suomalaisen kamariorkesterin, Jyväskylä Sinfonian sekä Vaasan, Mikkelin ja Seinäjoen kaupunginorkesterien solistina. Haataisen kuluvan kauden ohjelmaan kuuluvat ensiesiintymiset Helsingin kaupunginorkesterin lisäksi Pori Sinfoniettan ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa. Hän on esiintynyt myös Jenan filharmonisen orkesterin solistina Saksassa ja tehnyt yhteistyötä mm. Nicholas Collonin, Dalia Stasevskan, Kristian Sallisen ja Rumon Gamban kanssa.

Kun Robert Kajanus perusti orkesterin Helsinkiin kesällä vuonna 1882, hänen kunnianhimoinen suunnitelmansa oli kerätä kaupungin parhaat muusikot ja ulkomailta palkatut soittajat yhteen ja tarjota helsinkiläisille elämyksiä suurten säveltäjien mestariteoksista viikoittaisilla konserteilla 36 soittajan voimin.  

Periaate huippumuusikoiden säännöllisestä orkesteritoiminnasta on pysynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Yli 140 toimintavuotensa aikana Helsingin kaupunginorkesteri on kantaesittänyt valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla ja jatkaa oman aikansa musiikin esittämistä tilaamalla teoksia sekä kansainvälisiltä että kotimaisilta säveltäjiltä. 

Vuosittain yli 110 000 kuulijaa tavoittava, nykyisellään 102 muusikon vahvuinen Helsingin kaupunginorkesteri on kasvanut tärkeäksi osaksi helsinkiläisten kulttuurillista pääomaa. Kaupunginorkesterin työ koskettaa niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät pääse konsertteihin Musiikkitaloon. Kansainvälisten kiertueiden lisäksi orkesteri esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa eri puolilla Helsinkiä sekä tarjoaa lapsille ja nuorille esiintymismahdollisuuksia ja tavoittaa erityisryhmiä monipuolisen yleisötyön kautta. Orkesteri on kutsunut nyt jo kolmatta kertaa kokonaisen ikäluokan – tällä kertaa kaikki vuonna 2020 syntyneet helsinkiläislapset – nauttimaan musiikista perheineen seitsemän vuoden ajan orkesterin kummilapsina.   

Verkossa sekä suorina että jälkilähetyksinä nähtävät HKO Screen -konsertit sekä taustoittavat haastattelut tuovat katsojan entistäkin lähemmäksi soivan taideteoksen syntyprosessia. 

Orkesterin ohjelmiston taiteellisesta suunnittelusta vastaa syksystä 2023 alkaen kolmihenkinen taiteellinen johtotiimi, jonka muodostavat ylikapellimestari, taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste, päävierailija ja toinen taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto ja vuosittain vaihtuva residenssisäveltäjä, joka kaudella 25/26 on säveltäjä Anna Thorvaldsdottir.