Ohjelma

Jo vuosikymmeniä aikamme suosituimpiin kuulunut virolaissäveltäjä Arvo Pärt (s. 1935) rakentaa sävelillä reittejä, jotka johtavat suoraan sydämeen ja sieluun. Hän tekee sen mollikolmisoinnuilla, renessanssimusiikin inspiroimilla melodioilla ja katedraalimaista kaikuefektiä peilaavilla rytmeillä. Näistä syntyy kellonhelkettä muistuttavaa ns. Tintinnabuli-tekniikka, jonka Pärt kehitteli 1970-luvulla taiteellisen etsikkoaikansa tuloksena: ”Tintinnabulaatio on alue, jolle joskus eksyn etsiessäni vastauksia – elämässäni, musiikissani, työssäni”, Pärt on sanonut. ”Synkkinä hetkinäni tunnen varmuudella, että kaikki tämän yhden asian ulkopuolella on merkityksetöntä.”

Swansong (2014) on Salzburgin Mozart-viikolle syntynyt instrumentaaliversio teoksesta Littlemore Tractus (2000) kuorolle ja uruille. Alkuperäisen, noin seitsemänminuuttisen Tractuksen valmistuminen kesti lähes kaksi vuotta; Pärt halusi varmistaa, että Oxfordin pienellä Littlemoren seurakunnalla on projektille täysi tuki sekä katoliselta, ortodoksiselta että anglikaaniselta kirkolta. 

Swansongin taustalla kulkee englantilaisen kardinaalin John Henry Newmanin (1801–1891) kuuluisin saarna Wisdom and Innocence (Viisaus ja viattomuus) ja etenkin sen päättävä rukous: ”Tukekoon hän meitä kaiken päivää, kunnes varjot pidentyvät ja ilta saapuu, ja vilkas maailma vaikenee, ja elämän kuume päättyy, ja työ on tehty. Sitten, Hänen armossaan, antakoon Hän meille turvallisen majapaikan, pyhän levon ja rauhan viimein.”

Vuonna 1971 Dmitri Šostakovitš (1906–1975) oli arvostettu ja valtionpalkinnoilla juhlittu säveltäjä, jonka kauhukakaran maine oli jäänyt kauas historiaan. Viimeiset vuodet olivat silti vaikeita: hän oli toistuvasti joutunut sairaalahoitoon ja etsinyt sävellyksiinsä aiheita kuolemasta. Silti hän suunnitteli ”iloisen sinfonian” säveltämistä. Sellaista ei 15. sinfoniasta (1971) tullut. Leikkisästä alustaan huolimatta sinfonia on jäänyt historiaan ennen kaikkea suurena mysteerinä, toden ja leikin veljellisenä mutta epämääräisenä liittona. Ei yllätä, että sinfonian rajatilatunnelma innoitti modernin surrealistisen elokuvan mestaria David Lynchia läpimurtoelokuvaansa Blue Velvet (1986).

Sinfonian sisältöä ja säveltäjän elämänvaiheita yhdistelevät tulkinnat ovat Šostakovitšin kohdalla aina ohittamattomia, mutta etenkin 15. sinfonian kohdalla mielikuvitukset ovat liihottaneet vailla jarruja. Koska sinfonia jäi säveltäjän viimeiseksi ja koska se vilisee tunnistettavia teemalainauksia mm. Rossinin Wilhem Tell -oopperasta, Wagnerin Siegfried-teemoista ja Tristan-alkusoitosta sekä Šostakovitšin omista neljännestä ja seitsemännestä sinfoniasta, on sitä pidetty sekä kumarruksena historialle että irvailuna järjestelmälle. Ennen kaikkea sitä on tulkittu musiikillisena testamenttina. 

Säveltäjä Steve Holtje tarjoaa sinfonialle elämäkerrallisen teorian: hänen mukaansa viittaus Rossinin viimeiseen oopperaan on paitsi merkki siitä, että Šostakovitš tiesi sinfonian viimeisekseen, myös vihje hänen kamppailustaan valtakoneiston ikeessä perheensä pelastajana ‒ mestariampuja Wilhelm Tellin tavoin. Toisen osan synkät vaskikoraalit (kuten 11. sinfoniassa) ja glissandot (kuten Lady Macbeth -oopperassa) olisivat muistoja Stalinin vallasta ja säveltäjän epäsuosiosta. Allegretto-osan rumpurytmi ja säveltäjän allekirjoituksenomainen sävelkulku D-ES-C-H olisivat merkki pannaan julistetusta neljännestä sinfoniasta, kun taas finaalin lainat Siegfriedin surumarssista ja kohtalo-teemasta vievät sairaan säveltäjän hautaan, kuten lopulta kävi neljä vuotta myöhemmin.

Šostakovitšin oma tulkinta on maanläheisempi: ”En itsekään aivan tiedä, miksi ne lainaukset ovat siellä, mutta en vain voinut olla panematta niitä sinne”. Lisäpontta elämäkerralliseen tulkintaan ovat tarjonneet pätkät Richard Straussin teoksesta Sankarielämää ja Beethovenin Egmont-alkusoitosta sekä lopputahdit, jotka on tulkittu muistoiksi sairaalahuoneen sähköisestä sykkeestä.

Virolainen kapellimestari Risto Joost (s. 1980) on kerännyt kiitosta esiintymisistään niin konserttilavoilla kuin oopperaproduktioissakin. Joost aloitti viime kaudella Württembergin kamariorkesterin ylikapellimestarina Saksan Heilbronnissa. Hän on taiteellinen johtaja ja ylikapellimestari myös Tarton Vanemuine-teatterissa. Aikaisemmin Joost on toiminut Tallinnan kamariorkesterin ylikapellimestarina ja vieraillut säännöllisesti Viron kansallisoopperassa.

Joost on johtanut muun muassa Lissabonin Gulbenkian-orkesteria, Prahan radion sinfoniaorkesteria, Norjan kansallisoopperan orkesteria, Bergenin filharmonista orkesteria, Tampere Filharmoniaa ja Tapiola Sinfoniettaa.

Joostin kuluvan kauden ohjelmaan lukeutuvat konsertit Kuopion kaupunginorkesterin, Noord Nederlands Orkestin ja Liepājan sinfoniaorkesterin kanssa. Vanemuine-teatterissa Joostin johdolla esitetään tällä kaudella Stravinskyn Kevätuhri-baletti, Verdin La Traviata, Straussin Alppisinfonia, Mahlerin 3. sinfonia ja Bartókin Konsertto orkesterille. Tulevien vuosien aikana Joost johtaa Richard Wagnerin Ring-tetralogian Vanemuine-teatterin ja Saarenmaan oopperapäivien yhteistyöhankkeessa.

Joost on opiskellut Viron musiikki- ja teatteriakatemiassa, Wienin musiikin ja esittävien taiteiden yliopistossa sekä Tukholman Kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa.

Musiikkitalon kuoro on sinfoniakuoro, johon kuuluu noin 130 laulajaa. Kuoro harjoittelee ja konsertoi Helsingin Musiikkitalossa ja tekee tiivistä yhteistyötä talon päätoimijoiden Helsingin kaupunginorkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kanssa. Kuoro on perustettu vuonna 2011, ja sen taiteellisena johtajana on vuodesta 2017 lähtien toiminut kuoronjohdon professori Nils Schweckendiek. 

Musiikkitalon kuoron ohjelmisto kattaa keskeiset sinfoniset kuoro- ja orkesteriteokset unohtamatta oman aikamme musiikkia. Kuoron a cappella -ohjelmisto muodostuu suurelle kuorolle sävelletystä musiikista. Kuoro pystyy tarpeen mukaan muuntautumaan myös nais- tai mieskuoroksi. 

Kuoro konsertoi aktiivisesti pitäen vuosittain kahdeksasta kymmeneen konserttia pääasiassa Musiikkitalon konserttisalissa, mutta myös muilla festivaaleilla ja ulkomailla. Kuoro on vieraillut Ranskassa vuonna 2023 Orchestre de Paris’n kanssa sekä Britanniassa vuonna 2024 Cambridge University Symphony Chorusin vieraana. Kuoro on levyttänyt Einojuhani Rautavaaran teoksen Balada ja osia oopperasta Rasputin John Storgårdsin johdolla Helsingin kaupunginorkesterin kanssa sekä Edward Elgarin Gerontiuksen unen Nicholas Collonin johdolla Radion sinfoniaorkesterin kanssa. 

www.musiikkitalonkuoro.fi

Kun Robert Kajanus perusti orkesterin Helsinkiin kesällä vuonna 1882, hänen kunnianhimoinen suunnitelmansa oli kerätä kaupungin parhaat muusikot ja ulkomailta palkatut soittajat yhteen ja tarjota helsinkiläisille elämyksiä suurten säveltäjien mestariteoksista viikoittaisilla konserteilla 36 soittajan voimin.  

Periaate huippumuusikoiden säännöllisestä orkesteritoiminnasta on pysynyt elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Yli 140 toimintavuotensa aikana Helsingin kaupunginorkesteri on kantaesittänyt valtaosan Jean Sibeliuksen sinfonisesta tuotannosta säveltäjän itsensä johdolla ja jatkaa oman aikansa musiikin esittämistä tilaamalla teoksia sekä kansainvälisiltä että kotimaisilta säveltäjiltä. 

Vuosittain yli 110 000 kuulijaa tavoittava, nykyisellään 102 muusikon vahvuinen Helsingin kaupunginorkesteri on kasvanut tärkeäksi osaksi helsinkiläisten kulttuurillista pääomaa. Kaupunginorkesterin työ koskettaa niitäkin, jotka syystä tai toisesta eivät pääse konsertteihin Musiikkitaloon. Kansainvälisten kiertueiden lisäksi orkesteri esiintyy erilaisissa kokoonpanoissa eri puolilla Helsinkiä sekä tarjoaa lapsille ja nuorille esiintymismahdollisuuksia ja tavoittaa erityisryhmiä monipuolisen yleisötyön kautta. Orkesteri on kutsunut nyt jo kolmatta kertaa kokonaisen ikäluokan – tällä kertaa kaikki vuonna 2020 syntyneet helsinkiläislapset – nauttimaan musiikista perheineen seitsemän vuoden ajan orkesterin kummilapsina.   

Verkossa sekä suorina että jälkilähetyksinä nähtävät HKO Screen -konsertit sekä taustoittavat haastattelut tuovat katsojan entistäkin lähemmäksi soivan taideteoksen syntyprosessia. 

Orkesterin ohjelmiston taiteellisesta suunnittelusta vastaa syksystä 2023 alkaen kolmihenkinen taiteellinen johtotiimi, jonka muodostavat ylikapellimestari, taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste, päävierailija ja toinen taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto ja vuosittain vaihtuva residenssisäveltäjä, joka kaudella 25/26 on säveltäjä Anna Thorvaldsdottir.